Junkkari nuo1

Junkkari 2022 – kilpailujen kilpailu

Facebook
Twitter

Junkkari on alle kaksivuotiaiden mannermaisten kanakoirien suomenmestaruuskilpailu, joka järjestetään vuosittain Etelä-Pohjanmaalla. Tällä kertaa kisattiin Laupan pelloilla ja kisakeskuksena toimi hotelli Simpsiön Kullas. Kisa käsittää kaksi karsintapäivää. Kaer-F peltokokeen ja ulkomuotokatselmuksen, jossa koira syynätään tarkemmin kuin normi näyttelyssä. Kaikki paikallaolijat ovat lajin harrastajia ja fiilis oli todella mukava ja ystävällinen. Jokainen peltokokeesta NUO1 tuloksen saanut koira valitaan finaalipäivälle. Sinne voi sääntöjen mukaan päästä myös tuomarin erillisellä esityksellä, mutta liekö tuollaista tapahtunut koskaan. 

Lakian pellot on hieman isompia, kuin meillä kotona Muhoksella  Niinpä päätös aiemmin paikalle menosta oli jo mielessä selkeänä paljon ennen koepäivää. Siirryin Ylihärmään jo keskiviikkona ja majoituin hyvän ystäväni Sadun kotipaikalla Kosolassa. Ehdittiin treenata isolla lakialla mahtavat kolme päivää. Erityiskiitos kuuluu tietysti Sadulle ja yhden päivän maasto-oppaana olleelle irlanninsetteri kasvattaja Joni Pirhoselle Pehtoorin kennelistä. Saatiin alle muutamia opettavaisia riistatöitä ja koira omaksui hienosti peltohakuun tarvittavan laajuuden ja maastonpeittävyyden. 

Junkkari pelto Lapua
Jos on tunturissa ja vanhassa kuusikossa komiaa, niin seo näillä julmetuilla lakioillakin!

Ulkomuotokatselmus
Meidän kisaurakka alkoi lauantain ulkomuotokatselmuksella. Se tarkoittaa lyhyesti sitä, että koira syynätään tarkemmin, kuin näyttelykehässä. Mittailivat ja tutkivat ehkä sellaisen 15 minuuttia. Ei ollu mennyt meidän näyttelytreenit hukkaan. Suosittelen tämänkin asian treenaamista kotosalla. Koiria oli toistasataa neljässä kehässä ja onhan sellainen tilanne nuorelle pennulle stressaava. Jos tähänkin on jokin ennalta opittu toimintamalli (näyttelyposeeraus ja kehässä juoksutus), niin onhan se koirallekin helpompi suoriutua kunnialla hommasta. Hyvin meni ja loppujen lopuksi saatiin arvosteluksi EH (erittäin hyvä). Jotain se tuomari sanoi pään vajaavaisuudesta miksei ERI:a, mutta se meni ohi puhuiko koirasta vai isännästä. Tämä arvostelu erosi aika lailla meidän näyttelykehässä saaduista, mutta tässä tosiaan käydään koira läpi paaaaljon tarkemmin. Iloisia oltiin, että starttilupa sunnuntain peltokokeeseen oli taskussa.

Nyt ajatuksena oli vain saada koira nopeasti ruokittua ja lepäämään, jotta oltaisiin valmiita sunnuntain kovaan koitokseen. Noh tietysti ensin piti käydä vielä Power Parkissa lataamassa sähköautoa, kun en tietystikään kuunnellut rakasta vaimoani, joka vielä reissuaamuna kysyi ”eikö kannattaisi mennä maasturilla”…tyhmästä päästä kärsii jne.

Rakennekatselmus - kuva: Leena Kyrönviita

Kaer-F peltokoe karsintapäivä
Peltokokeet on kyllä ehdottomasti itselle se koemuodoista kaikista mieluisin. Se on sosiaalinen tilanne, missä takajoukoissa voi ihailla menossa olevaa suoritusta ja rupatella kanssakilpailijoiden kanssa. Näet koiran lähes koko ajan ja sen tekemiset tarkasti. Junkkarissa ryhmän mukana on tuomarin lisäksi myös ampuja/opas, joten et tarvitse omaa asetta lainkaan, vaan voit keskittyä täysin riistatyössä koiraan. Hommahan menee niin, että koira löysätään hakuun, kun tuomari antaa luvan. Mikäli havaitset koirasi seisonnalta ilmoitat tuomarille tilanteesta. Kun tuomari havaitsee seisonnan, hän antaa sinulle toimintaluvan. Odota aina tätä lupaa. Ilman sitä ei saa arvosteltavaa riistatyötä. Toimintaluvan saamisen jälkeen reippaasti koiran luokse ja riistatyön tekoon.

Vinkki: Mikäli olet kokeessa, jossa kannat itse asetta ja saat tuomarilta toimintaluvan ammu aina linnun siivittyessä. Tuomari saa sitten arvioida oliko riistatyö metsästyksellinen vai ei. Liian monesti kuulee sanonnan ”mikset ampunut

Meidän karsintapäivä alkoi tuulettoman sään takia kylmänlinnun noudolla. Koira kauniisti paikallaan laukauksesta ja helvetin iso kukko lävähtää etumaastoon ampujan toimesta. Sattui tämä ampuja olemaan Lassilan Antti ja annoin kyllä kuulua jälkeen pitikö se pienimmälle koiralle se isoin lintu prkl…. no kaikkihan ne pitää noutaa. Koira noutoon. Käy linnulla ja palaa takaisin kaksi kertaa, jonka jälkeen noutaa linnun ja luovuttaa istuen. Huoh 3/5p jälleen. Miksei sitä voinut tuoda kerrasta. Sitä tuskin saan koskaan tietää, mutta sen tiedän, että tätä täytyy harjoitella ja kovasti.

Meidän hakuvuoro oli kolmantena ja ensimmäinen hakuerä sijoittui kahden metsäsaarekkeen väliin ja jatkui siitä pakettipeltoon. Vanha konna tietää, että nuo saarekkeet ovat nuorelle koiralle todella hankalia paikkoja. Edellisen erän saksanseisoja yhdessä pistäytyi ja tuli ulos saatelleen lehtokurppaa. Niinpä päätin kävellä reippaasti eteenpäin ohjaten koiraa samalla poispäin saarekkeista. Taisi siitä tuomari mainitakkin, että mihis se noin kiire?! Esitin etten kuullut…  Erän lopussa näenkin Pihkan seisovan pakettipellon ja sängen rajassa. Toimintaluvan saatuani kevyttä ravia koiralle. Sydän pamppailee – jes tämä on meidän tilanteemme. Annan nostokäskyn ja koira nostaa kohti sänkeä. Samalla peltopyyparvi lähtee koirasta katsottuna vasemmalta. Olisivatko juosseet vähän alta pois. Noh eihän siitä hyväksyttyä nostoa saanut ja ihan oikea tuomio. Kuitenkin mallikas riistatyö ja koira käskystä hienosti paikallaan. Hyvä me!

Toinen erä mentiin ilman lintuja ja kolmannessa Pihka törmäsi myötätuuleen fasaanikanaan. Haku oli hienoa katsottavaa. Kelpaisi luokkaan kuin luokkaan. Neljännessä erässä meillä oli tietofasaanikana ja tuomari sanoikin, että tämä on meidän viimeinen veto. Mentiin suoraan myötätuuleen ja kysyin tuomarilta olisiko lupa kävellä mihin suuntaan haluan. Luvan saatuani lähdin kiertämään kohtaa johon fasaani oli laskeutunut. Koira oli painumassa sinne muutaman kerran, mutten päästänyt ja pillitin toiselle puolelle. Tuomari antoi hakuaikaa 10min ja tiesin, että ehdittäisiin siinä ajassa kiertämään tuulen alle. Lopulta annoin koiran juosta kanavan varteen johon lintu oli laskeutunut. Pihka ottaa seisonnan penkalle ja toimintaluvan saatuani menin kyllä melko reipasta vauhtia koiralle. Nyt tai ei koskaan. Tiesin, että ilman nostoa ei ykköstä saataisi ja finaalipaikka jäisi haaveeksi. Mietin siinä puolijuoksussa, että ehtivätköhän tuomari ja ampuja mukaan. Annoin ensimmäisen nostokäskyn jo vähän kauempaa. Koira tarkensi kanavan penkkaan ja otti uuden tiukan seisonnan. Tiesin, että lintu on varmasti ihan nenän alla. Tällä kertaa menin aivan koiran viereen tukemaan tilannetta, että lintu saataisiin varmasti ilmaan. Ja lähtihän se, mutta ei ollutkaan meidän tietolintu vaan komea fasaanikukko. Koira hienosti paikallaan ja minä tietenkin tuuletin. Tiesin, että vaikka virhepussissa olikin kilinää meillä olisi mahdollisuudet jatkoon. Päivän päätteeksi ylituomari Jukka Hannus palkitsi meidät NUO1 81p. Se tarkoitti sitä, että finaalissa ollaan! Nämä onnistumiset on niitä fiiliksiä, mitkä ei unohdu koskaan. Upea Pihka <3

Koekertomus Nuolikurun Iita
Eräkertomus - jos kuva ei näy kunnolla klikkaa se isommaksi

Finaalipäivä
Finaalipäivänä Pihka jatkoi siitä mihin karsintapäivänä jäi ja esitti kyllä varmasti riittävää nuortenluokan hakua. Kolmannessä erässä ampuja/opas kuuli fasaanikukon ääntä läheisen metsäsaarekkeen kupeesta ja eikun koira sinne. Nyt oli pakko saada riistatyö, muuten ei iltapäivälle olisi asiaa. Tuuli käy menosuuntaan etuoikealta, kun Pihka ottaa seisonnan metsäsaarekkeesta lähtevän ojan penkkaan. Saan tuomarilta toimintaluvan ja ei kun kohti koiraa. Lähestyttäessä koira alkaa hiipiä ojan viertä vasemmalle, jolloin tuulen suunta jää koirasta katsoen selkäpuolelle. Aika klassinen tilanne ja sanonkin tuomarille ”tässä ei hyvin käy”. Eikä siinä käynytkään. Fasaanikukkohan siellä juoksi karkuun ja ojan loppuessa koira törmää lintuun. Tiesin, että meidän Junkkari 2022 oli taputeltu. Mielessäni ei hetkeäkään käynyt pettymys vaan ylpeys. Ylpeys tuosta hienosta nuoresta koirasta, joka toimi jälleen upeasti koko viikonlopun ajan. Finaalipäivälle tiensä raivasi 26 koirakkoa reilusta kolmestasadasta ja me oltiin yksi niistä – mahtavaa. 

Junkkari 2022 voitti finaali-iltapäivän jälkeen Lkss Helmenpoimijan Aarre – ohjaaja Jussi Nurmi. Tutustuin Jussiin Niestassa ja sielläkin tämä kaksikko oli finaalissa. On mahtava ekipage. Onnea Jussille ja taustajoukoille.

Junkkari oli kokonaisuutena kyllä hieno kokemus ja se on mannermaisten kanakoirarotujen jalostuksen kannalta ensiarvoisen tärkeä. Se on tapahtuma, johon jokaisen pennunottajan kannattaa osallistua

Kaikki blogit

Käytämme evästeitä kävijäliikenteen seuraamiseen, sivuston käyttökokemuksen parantamiseen, sisällön personointiin, sekä mainonnan ja markkinoinnin kohdentamiseen. Selaamalla tätä sivua hyväksyt evästeiden käytön.