Niesta Kairijoki 2022
Niesta tuomareiden puheenvuoro

Niesta 2022 – Bretoni metsäkokeissa

Facebook
Twitter

Niesta on Lapin mannermaiset kanakoirat ry:n vuosittain järjestämä nuortenluokan (9-24 kk) koirien epävirallinen metsämestaruuskilpailu mannermaisille kanakoirille. Kisakeskuksena toimi Kairijoen Eräkeskus Savukoskella tarjoten hienot puitteet tapahtuman järjestämiseen. Käykää ehdottomasti kurkkaamassa linkistä yrityksen sivut, koska jos et ole tämäntyyppisissä metsälapin maastoissa käynyt koskaan jahdissa, niin kannattaa mennä ehdottomasti. Jotkut puhuvat Lapin hulluudesta, mikä saattaa siellä puhjeta, mutta siitä joku toinen kerta. 

Niestaan oli tänä vuonna ilmoittautunut reilut 80 mannermaista kanakoiraa ohjaajineen ja homma menee niin, että ensin lauantaina ja sunnuntaina on karsintapäivät ja maanantaina sitten ykköstuloksen saaneet selvittävät kisan voittajan. Meidän treenit eivät olleet menneet ihan ohjaajan odottamalla tavalla. Kovasti oltiin metsää koluttu, mutta hyviä riistatöitä ei ollut alla vielä ensimmäistäkään. Lintuja löytyi kuitenkin lähes joka reissulla. Monet niistä näin lentävänkin  En varmasti ole ainoa kanakoiramies, joka tulee sokeaksi koiran iälle. Pihkalla sitä oli vasta 15kk, eli puhutaan aivan pennusta. Mielessä kävi jopa kisasta vetäytyminen. Eihän me oltu valmiita vielä mihinkään

Paria viikkoa ennen Niestaa olin alkamassa ruohonleikkuuseen ja keräilin siinä lasten tavaroita tiluksilta, kun näin Pihkan seisomassa tiukasti nokka kohti pihan perällä olevaa kuusiaitaa. Täytyy myöntää, että naurahdin ääneen. Mitä ihmettä se taas tuolla höpöttää, mutta mistäs sitä tietää vaikka kuusen alta löytyisi fasaani tai peltopyyt. Oli niitä joskus siellä ollut. Tosin harvoin. Annoin avanssin. Koira eteni viitisen metriä ja jatkoi seisomistaan. Annoin toisen avanssin ja silloin koira kääntyi 90 astetta vasempaan törmäten meidän ja naapurin väliseen aitaan. Naapurin kanat ne siellä pihalla tepasteli. Ai samperi, että nauratti. Naapurin rouvaa muuten ei naurattanut. Katseli meidän toimintaa talonsa kulmalta. Siinä syntyi päätös, että kyllähän me käydään tuo Niesta kokeilemassa – kävi miten kävi.

Minulla on aina tapana yrittää järjestää muutama treenipäivä ennen tärkeitä kokeita samankaltaisissa maastoissa, kuin itse koe pidetään. Nyt oltiinkin vähän kuin kotikentällä, kun rakas vaimoni on naapurikairasta kotoisin. Siirryttiin jo kisaviikon tiistaina Lokkaan appiukon luokse, että jäisi aikaa kokeilla koiraa muutenkin, kuin naapurin kanoilla. Siellähän ne monivuotiset tietoriekot meitä odottelivat samassa kummussa ja saatiinkin muutamia hyviä riistatöitä aikaiseksi. Ei oltu silti ennakkosuosikeita – mutta yllätysvalmiita.

Kairijoen eräkeskus
Kairijoen eräkeskus Savukoski

Karsintapäivä
Meidän karsintapäiväksi oli arvottu lauantai ja saavuin paikalle hyvissä ajoin, kuten aina. Kävin juttelemassa tuttavien kanssa ja tutustumassa uusiin harrastajiin. Söin aamupalan Kairiverin ravintolassa ja nautiskelin yleisestä fiiliksestä, niinkuin metsästykseen kuuluu. Olin ensimmäistä kertaa mannermaisten kanakoirien kokeissa ja olin todella yllättynyt, kuinka tuntemattomat ihmiset tulivat toivottamaan tervetulleeksi. Kyselivät millä koiralla starttaan ja olivat jotenkin aidosti ilahtuneita, että se rotu oli bretoni. Jäi kyllä hyvä mieli. Kello tulikin sitten jo kahdeksan ja kisa avattiin virallisesti järjestävän tahon, sekä päätuomarin puheilla. 

Kun puheet oli puhuttu ja ryhmät jaettu, niin sitten ei muuta kuin autoilla kohti lähtöpaikkaa. Käytiin ennen maastoon lähtöä vielä yleiset säännöt läpi ja ryhmätuomarimme Minna Loukusa opasti kyllä uusia koekävijöitä täyden kympin arvoisesti. Meidän hakuvuoro oli toisena ja heti ensimmäisessä erässä Mäkysen Antti Ylisakian kennelistä oli saanut koiralleen Ylisakian Eveliinalle riistatyön riekoille. Koiraa vaihdettaessa Antti fair play hengessä antoi vähän suuntia mihin riekot olivat lentäneet. Kiitos siitä Antille. Lintua siis alueella oli. Kysäisin muutaman kysymyksen tuomarilta ennen ensimmäistä erää vähän suunnista ja ei muuta kuin koira irti. Niinhän siinä kävi, että Pihka törmää ensimmäisen erän lopulla yksinäiseen riekkoon. Kunnioitti lähtöä hienosti, joten tiesin, että homma jatkuu, mutta virhepussissa tietysti kilahti. Tietolinnut kyllä aina palkitsee hyvässä ja pahassa 

Kolme seuraavaa erää sitten mentiinkin ilman lintuja. Pihkan haku oli upeaa. Siinä se on kyllä parhaimmillaan. Sopivan laajaa ja maastonpeittävää. Tuultakin se käytti kyllä komeasti. Tuomarikin siitä mainitsi useaankin kertaan. Iltapäivällä oltiin palaamassa lähtöpaikalle ja autot näkyivät jo. Ajattelin itsekseni, että olipa hieno neitsytmatka mannermaisten maailmaan. Äärimmäisen mukava ja kannustava ryhmä. Jokainen toivoi kaikille koirille onnistumista. Tämä on kyllä koehommien suola, että kannustetaan myös kaveria. Eihän se itseltä ole pois, jos ryhmässä muutkin onnistuvat.

Tauolla Savukosken kairassa

Yhtäkkiä tuomari huikkaa, että kaksi koiraa saa vielä yhden mahdollisuuden näyttää osaamistaan. Me saatiin vielä erä! Aiemmasta erästä oli koiran edestä lähteny riekkoja, joten nyt tai ei koskaan. Me saimme ensimmäisen vuoron, koska haku oli ollut niin hyvää läpi päivän. Koira irti ja tuulen käydessä etuoikealta lähdin selkeästi kaartamaan vasemmalle ohjaten koiraa tuulen alle, jotta jos siellä lintu olisi se saataisiin hyödynnettyä. Erää oltiin menty n. 5min, kun koira katosi etumaastoon eikä alkanut kuulua takaisin. Nousimme ylituomarin ja oppaan kanssa metsäkumpuun, kun opas/ampuja kuiskaa ”koira seisoo tuolla”.  En meinaa nähdä millään. Varmasti sydän hakkasi siinä vaiheessa sen verran, että haittasiko näkökykyäkin  No löytyi se sieltä vihdoin. Siellä se kuusen perseessä seisoi ja tein nopean ratkaisun, että kierrän puun enkä yritä antaa nostoa sivusta vaan pyrin koiran taakse. Uhkapeli kannatti ja komealla nostolla riekko taivaalle. Meinasi jäädä suuhun oli sen verran latautunut eteneminen. Pientä rauhattomuutta koiralla laukauksen jälkeen, mutta jäi kuitenkin paikalleen. ”Kytketään” sanoi tuomari ja meidän erä oli päättynyt hyvään riistatyöhön.

Päivän päätteksi tehtiin vielä jokaiselle koiralle kylmän linnun nouto. Laukaus – koira paikallaan – nouda – käy linnulla – palaa takasin – nouda – hakee linnun ja en saa kiinni istuen luovutuksesta… perkele mietin mielessäni, mutta se on koulutuskysymys. Ketä tässä voisi syyttää muuta kuin itseään. Treenaamaan siitä!

Oli kyllä yksi upeimmista fiiliksistä, kun kritiikissä päivän päätteeksi Pihka sai NUO1 81p ja päästen Niesta finaaliin. Juhlat jatkuivat aamun pikkutunneille ja luojan kiitos, että meillä oli välipäivä sunnuntaina!!!

Klikkaa kuva isommaksi

Niestafinaali – joka jää mieleen
Yli 80 koirakkoa starttasi siis vuoden 2022 Niestassa ja niistä 11kpl taisteli vielä Niesta-koira tittelistä. Me oltiin yksi niistä aikas mahtavaa! Ylituomarina meillä oli aamulla Jussi Järvinen ja jälleen kerran Jussikin oli todella rento ja kannustava kaikkia ryhmäläisiä kohtaan. Lyhyestä virsi kaunis, koska tätä ei viitsi sen enempää muistella. Homman nimi oli, että joka ryhmästä paras koira pääsee finaaliin. Meidän ryhmästä kahdella koiralla oli jo riistatyö alla ja ennen Pihkan hakuvuoroa pysähdyttiin kahvittelemaan edellisen erän riekon lähtöpaikalle. Siinä mölistiin ja someteltiin aikamme, kunnes tuomari antoi luvan laskea koiran irti. Pihka tekee n.30m myötätuuliluovin etumaastoon ja kääntyy yhtäkkiä takaisin ottaen kiinteän seisonnan suoraan minua kohti ”Ei helvetti” oli ensimmäinen reaktio. Koira seisoo täsmälleen samaa paikkaa, mistä edellisen erän riekko oli karkoittunut. Tietokone raksuttaa päässä ja mietin, että jos nyt tästä tyhjän seisonnan ilmoitan lasketaan se koiralle virheeksi ja päivä luultavasti päättyy siihen. Kierrän koiraa n. 20m päässä ja koira jatkaa seisomista. Ylituomari kuiskaa korvaan mitä tehdään. Pelaan Venäläistä rulettia ja puhallan pilliin, että nyt jatketaan matkaa. Samalla yksinäinen riekko nousee siivilleen. Karmea loppu hyvälle kisalle, mutta se oli ratkaisu siihen tilanteeseen ja riittääpähän tarinaa kerrottavaksi vuosiksi eteenpäin  

Niesta 2022 oli yksi ikimuistettavimmista kisoista jossa olen käynyt. Mukavia ihmisiä. mahtavia maastoja ja upeita koiria. Savukoski ei kyllä jätä kylmäksi ketään. Voittajaksi selviytyi iltapäivän finaalin jälkeen Lkssn Katajaruskan Remi / Jari Toivanen. Suurenmoiset onnittelut omistajalle ja taustajoukoille.

Kaikki blogit

Käytämme evästeitä kävijäliikenteen seuraamiseen, sivuston käyttökokemuksen parantamiseen, sisällön personointiin, sekä mainonnan ja markkinoinnin kohdentamiseen. Selaamalla tätä sivua hyväksyt evästeiden käytön.