Vesityöt on osa mannermaisten kanakoirien pelto- ja metsäkokeita. Kesällä suoritettujen vesitöiden pistemäärä lisätään syksyllä käytyjen kokeiden lopulliseen tulokseen. Ja vaikkei kokeisiin olisi menossakaan, niin onhan se koira hyvä opettaa noutamaan ammuttu riista talteen, niin vedestä, kuin kuivaltakin maalta. Harjoitus- ja noutolintuja kannattaa aina säilöä kokonaisina edellisenä syksynä pakkaseen. Ne ovat korvaamaton apu seuraavan kesän treeneihin ja vesityökokeisiin. Mikäli itsellä ei ole mahdollisuutta harjoituslintuja pyytää, niitä on myös myynnissä mm. Korpimetson verkkokaupassa. Saksanseisojakerhon sivuilla on kerrottu tiivistetysti miten kokeissa homma menee, joten sit ei muuta kuin treenailee.

Me treenaillaan 1-2krt viikossa. Sulatetun linnun voi pakastaa uudelleen useitakin kertoja mikäli siinä ei näy mitään ulkoisia jälkiä ja koira suostuu sitä iloisesti noutamaan. Telkät on tähän hommaan kyllä ihan parhaita. Kait niitten iho on jonninsortin panssaria. Treeneissä me tehdään 1-3 toistoa. Ei juurikaan koskaan enempää. Koiran mielenkiinto säilyy ja saadaan onnistumisia niin koiralle, kuin ohjaajallekin. 

Märällä linnulla on usein mukava vetäistä myös jälki vesityötreenin lisäksi. Märkä lintu jättää enemmän hajua maahan ja saadaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Koira autoon, lintu kiinni noutajataluttimeen ja myötätuuleen hajujälki parilla käännöksellä. Nuoren koiran kanssa jälki voi olla 50m metriä (kannattaa aina aloittaa helposta) ja kokeneelle useita satoja metrejä. Suosittelen pidentämään jälkeä asteittain. Meidän AVO-luokan vesityökokeemme on kirjoituksesta reilun viikon kuluttua Paltamossa. Pihka on juuri nyt juoksussa ja se jatkuu myös kokeiden yli. Tätä ei kuitenkaan kannata säikähtää vaan ilmoittaa koetoimitsijalle tilanteesta ja näin juoksuinen koira pääsee tekemään suorituksen viimeisenä (pidetään tietysti autossa siihen asti). Päässä tosin surraa aika paljon, et saas nähdä kuin meidän käy. Vesityöpisteitä voi sitten käydä korottelemassa kesän aikana, jos suoritus jää vajaaksi.